RAUHOITTAVAT TULIVAT ELÄMÄÄNI
Aluksi rauhoittavia Alproxia määrättiin minulle muutama tbl/vrk tarvittaessa. Tuntui kuin olisi alkanut uusi elämä, sillä uskalsin tehdä asioita mitä ei ennen olisi voinut kuvitellakkaan tekevänsä. Pystyin menemään kauppaan, hakea töitä, käydä juhlissa...Kun lääkkeet loppuivat menin terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle, missä juteltiin n. 10minuuttia ja lääkäri määräsi lisää lääkkeitä. Joka ikinen kerta oli eri lääkäri, kyllästyin kertomaan aina kaiken alusta. Lopulta kävin lääkärillä harvoin...vein vain reseptin uusittavaksi. Annokset nousivat ja aloin itsekkin ottamaan enemmän kuin oli määrätty kun toleranssi kasvoi. Tämän haittapuoli oli tietenkin se,että lääkkeet loppuivat liian aikaisin ja minulle tuli vieroitusoireita, kunnes sain taas lääkkeet uusittua.
Minusta oli tullut lääkeriippuvainen. 😢 Minä en hallinnut lääkkeiden syömistä vaan lääkkeet hallitsivat elämääni. Elämä oli ainaista rauhoittavien laskemista,,,mihin asti riittävät. Näin uniakin, että lääkkeet loppuvat tai, että niitä ei uusita.
Välillä lääkäri kirjoitti lähetteen mielenterveys puolelle sairaanhoitajan juttusille. Keskustelu auttoi, mutta käynnit loppuivat pian ...kävin vain n. 5-6 kertaa. Näitä oli aina sillointällöin. Muuta psyykkistä hoitoa en saanut. Kukaan ei kuunnellut minua ja tällöin jouduin kuormittamaan ystäviäni. Asia oli salainen, mutta muutamalle ystävälle uskalsin kertoa jännityksestäni. Yleensä vastauksena tuli, että "Minäkin jännitän". Ajattelin kuitenkin olevani ainut kenellä on näin massiivinen jännitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti